TELAKKAMESTARI AUNE (askeleen lähempänä). Herra konsuli, oletteko oikein tarkemmin ajatellut, mitä on vanhan työmiehen eroittaminen työstä? Arvelette, että hakekoon jotakin muuta tointa? Kyllä niinkin, sen hän voikin tehdä; mutta onko se sillä selvä? Olisittepa kerran läsnä tuommoisen eroitetun työmiehen kotona sinä iltana, jolloin hän tulee kotiin ja laskee kalulaatikkonsa oven suuhun.
KONSULI BERNICK. Luuletteko, että minä eroitan Teidät kevyellä mielin?
Enkö ole ollut aina kohtuudenmukainen isäntä?
TELAKKAMESTARI AUNE. Sen pahempi, herra konsuli. Juuri siksi ei kotiväkeni usko, että syy on Teissä; he eivät minulle sano mitään, sillä sitä he eivät uskalla tehdä; mutta he katselevat minuun, kun en sitä huomaa, ja ajattelevat, että kai se oli ansiosta. Katsokaas, sitä — sitä minä en jaksa kestää. Niin halpa mies kuin olenkin, olen aina tottunut siihen, että minua pidetään ensimäisenä omieni joukossa. Minun köyhä kotini on myöskin pieni yhteiskunta, herra konsuli. Tätä pientä yhteiskuntaa olen minä voinut tukea ja pitää yllä siksi, että vaimoni on luottanut minuun, ja siksi että lapseni ovat luottaneet minuun. Ja nyt pitää sen kaiken luhistua kokoon.
KONSULI BERNICK. Niin, jos ei muu auta, niin luhistukoon pienempi suuremman hyväksi; yksityinen asia uhrattakoon, Herran nimessä, yleisen tähden. Muuta en voi Teille vastata, ja toisin ei käy muuallakaan tässä maailmassa. Mutta Te olette itsepäinen mies, Aune! Te vastustatte minua, ette sentähden, ettette voisi muuta tehdä, vaan siksi, että Te ette tahdo myöntää koneitten paremmuutta käsivoiman rinnalla.
TELAKKAMESTARI AUNE. Ja Te pysytte tässä vaatimuksessanne, herra konsuli, koska tiedätte, että jos ajatte minut pois, niin saatte joka tapauksessa näytetyksi sanomalehdille, miten taipuvainen olette niiden tahtoon.
KONSULI BERNICK. Entäpä jos niin olisikin? Kuulettehan, mikä minulla on edessä, — joko saada sanomalehdistö kimppuuni tai itseäni kohtaan suopeaksi hetkellä, jolloin minulla on tekeillä suuri työ yhteishyvän edistämiseksi. Mikä neuvoksi? Voinko menetellä toisin kuin teen? Minä voin Teille sanoa, että tässä on kysymys siitä: pitääkö Teidän kotianne yllä, kuten tuota mainitsitte, tai painaako alas satoja uusia koteja, satoja koteja, joita ei koskaan voida perustaa, jotka eivät koskaan saa leimuavaa liettä, jollei minun onnistu toteuttaa sitä, mitä nyt aion. Siksi minä annan Teidän valita.
TELAKKAMESTARI AUNE. Niin, jos sillä tavoin on, ei minulla ole mitään sanomista.
KONSULI BERNICK. Hm —; rakas Aune, minuun todellakin koskee, että meidän täytyy erota.
TELAKKAMESTARI AUNE. Me emme eroa, herra konsuli.
KONSULI BERNICK. Kuinka niin?