NEITI HESSEL. Ja jokainen sai omansa?
KONSULI BERNICK. Niin, Lona, tämä huhu pelasti meidän liikkeemme ja teki minusta sen miehen, mikä nyt olen.
NEITI HESSEL. Sinusta on siis valhe tehnyt sen miehen, mikä nyt olet.
KONSULI BERNICK. Kenelle siitä oli silloin vahinkoa? Juhanilla ei ollut aikomus tulla koskaan takaisin.
NEITI HESSEL. Sinä kysyt, kenelle siitä silloin oli vahinkoa. Tarkasta itseäsi ja sano, etkö sinä itse ole saanut siitä vahinkoa.
KONSULI BERNICK. Tarkasta ketä miestä hyvänsä, niin näet, että jok'ainoassa on vähintäin yksi musta kohta, jota hänen täytyy salata.
NEITI HESSEL. Ja Te olette olevinanne yhteiskunnan tukipylväitä.
KONSULI BERNICK. Yhteiskunnalla ei ole parempia.
NEITI HESSEL. Ja mitä toimittaa, tuetaanko mokomaa yhteiskuntaa vai ei? Mille täällä annetaan arvoa? Ulkokuorelle ja valheelle — ei millekään muulle. Tässä sinä elät, kaupungin ensimäinen mies, komeudessa ja ilossa, vallassa ja kunniassa, sinä, joka olet painanut rikollisen leiman viattoman otsaan.
KONSULI BERNICK. Etkö sinä luule minun kyllin syvästi tuntevan vääryyttäni häntä kohtaan? Ja etkö luule, että olen valmis antamaan hänelle hyvityksen?