Marcel pyysi:
— Puhu hänelle huomenna. Meidät on kutsuttu aamiaiselle Chênaie'hen neiti Orlandi'n sulhasen kanssa.
— Huomennako jo, sanoi sisar vain.
Hänelle ei oltu puhuttu mitään aamiaisille tulosta. Mutta hän ei nyt huomannutkaan tuota tahdittomuutta, vaan lisäsi:
— Eikö olisi parasta puhua ensin hänen vanhemmilleen?
— Ei, vastasi Marcel lujasti, en halua, että äiti joutuisi tekemään turhaa matkaa.
— Heidän kulkiessaan porttaalin läpi, kuiskasi sisar:
— Soisin niin sydämestäni, että sinä tulisit onnelliseksi.
Veli hymyili epäilevästi:
— Älä puhu vielä mitään äidille. Hän ei pidä noista ihmisistä. Enkä pidä minäkään.