Kuudentena päivänä, heidän saavuttuaan Urorin alueelle, tulivat he suureen, paaluaidoilla varustettuun kylään. Se oli Kwikuru, pääkaupunki. Siinä oli lähes kahdeksansataa majaa, ja sen suojana oli toisella puolen korkea aitaus, toisella leveä virta. Noin kilometrin päässä oli pieni metsikkö ja sinne arabit pystyttivät leirinsä.
Simbamwennin jälkeen oli Kwikuru asutuin paikka, jonne arabit olivat matkansa varrella saapuneet. Tuhansiin nouseva karjalauma kävi lähitienoilla laitumella, asestettujen paimenten vartioimina. Laajoilla pelloilla kasvoi maissia, sokeriruokoa, vihanneksia ja melooneja herättäen mieluisia tunteita arabeissa, jotka Sansibarista lähdettyään eivät olleet sellaisia herkkuja nähneet.
Myöhään iltapuolella, kun oksista ja orjantappuroista oli pystytetty tiheä suojamuuri leirin ympärille, kokoontuivat päälliköt neuvottelemaan, millä keinoin oli voitettava Kwikurun peljättyjen asukkaiden ystävyys.
"Ystävät", sanoi Khamis, "me olemme nyt vihdoinkin Urorissa, missä meidän täytynee käyttäytyä toisin kuin tähän asti matkamme varrella. Minä tarkoitan, että heidän kuninkaansa tulee varmaankin vaatimaan meiltä veroa, ja olen kutsunut teidät kokoon kehoittaakseni teitä olemaan erittäin varovaisia keskustellessanne heidän kanssansa."
"Khamis", vastasi Sultan ben Ali, "sinun neuvosi on hyvä. Miten suuren veron luulet tämän päällikön meiltä vaativan? Me voimme antaa runsaalla kädellä, mutta meillä ei ole mitään liikaa."
"En tiedä vielä, miten paljon hän aikoo vaatia", Khamis vastasi, "mutta tarjotkaamme aluksi vain vähän, se on viisainta. Minä ehdotan kuutta dotia [1 Doti = lähes neljä metriä]. Kaksi dotia Joho-kangasta kuninkaalle itselleen, kaksi dotia vaaleata, ruudullista kangasta hänen puolisolleen, yhden dotin ruudullista silkkiä hänen vanhemmalle pojalleen ja yhtä paljon hyvää kanikia [sinistä pumpulikangasta] hänen lähinnä vanhimmalle pojalleen."
"Hyväksyn ehdotuksen", sanoi Sultan ben Ali, "ja sinulla, Amer, on viisas Moto-niminen orja. Anna hänen jonkun toisen miehen kanssa viedä kankaat kuninkaalle ystävällisin terveisin ja pyynnöin, että hän sallisi meidän kulkea maan läpi kaikessa rauhassa kaikkine miehinemme."
Moto ja Khamis ben Abdullahin kirangozi, joka osasi puhua kaikkia keski-Afrikan kieliä, lähtivät Kwikuruun sillä välin kun päälliköt jäivät Khamis ben Abdullahin telttaan nauttimaan parasta mitä talo saattoi tarjota.
Vajaan tunnin kuluttua palasivat miehet takaisin ja polvistuivat päällikköjen eteen.
"Puhu, Moto", sanoi Khamis. "Sinä tuot lahjamme takaisin? Eikö asiasi onnistunut?"