— Se mahtaa olla iso koira! Lähdetään katsomaan! Stas huudahti.
Tarkowski alkoi hymyillä, ja Rawlison karisti tuhkaa sikaristaan ja virkkoi hänkin hymyillen:
— Kas niin, sen salaaminen ei onnistunutkaan! Sitten hän sanoi lapsille:
— Huomenna on jouluaatto, ja koiran on setä Tarkowski hankkinut lahjaksi Nelille, mutta koska joululahja alkoi haukkua, täytyy minun kertoa siitä jo tänään.
Kuultuaan sen Nel kiipesi setä Tarkowskin polville ja kiersi kätensä hänen kaulaansa. Sitten hän riensi isänsä luo:
— Isä kulta, minä olen niin onnellinen, niin onnellinen!
Syleilystä ja suukoista ei ollut loppua tulla. Sitten kun tyttö seisoi taas omilla jaloillaan, hän alkoi katsoa Tarkowskia suoraan silmiin.
— Setä Tarkowski…
— Mitä Nel?
— … Koska tiedän, että se on siellä, niin enkö saisi nähdä sitä?