— Mistä sinä sitten tiedät, että pitkälle matkalle?
— Kuulin Idryksen sanovan, että hän ajaa Gebriksen kanssa kameleilla edellä. Me matkustamme siis rautateitse ja saamme kamelit siellä, missä isä on ja mistä retki sitten alkaa.
Neljännestunnin kuluttua Chamis tuli. Hän kumarsi ja sanoi Stasille:
— Kanage (pikku herra), lähdemme matkaan kolmen tunnin kuluttua ensimmäisellä junalla.
— Minne?
— El-Garak-el-Sultaniin ja sieltä insinöörien kanssa kameleilla
Wadi-Rajaniin.
Stasin sydän alkoi sykkiä ilosta, mutta Chamiksen sanat ihmetyttivät
häntä kuitenkin. Hän tiesi, että Wadi-Rajan oli jono hiekkakumpuja
Libyan erämaassa Medinetistä etelään ja lounaaseen, mutta isä ja
Rawlison olivat sanoneet matkustavansa vastakkaiseen suuntaan
Niilille päin.
— Mitä on tapahtunut? Stas kysyi. — Isä ja setä Rawlison eivät siis olekaan nyt Beni-Siefissa, vaan El-Garakissa?
— Heidän on täytynyt muuttaa matkasuunnitelmaansa, Chamis vastasi.
— Mutta he ovat käskeneet kirjoittaa El-Facheniin.