— Kauas, kauas! Kuka tietää, vaikka siitä tulisi pisin matkamme.
— Kyllä sinä selviydyt, kuten aina ennenkin!
Tämä viides matka vaati perinpohjaisia valmisteluja. Heidän täytyi jälleen lähteä tuntemattomille seuduille, missä monet vaarat uhkasivat. Stas tahtoi nyt varustautua matkalle entistä varmemmin ja piti sentähden ampumaharjoituksia opettaen neljääkymmentä nuorta wa-himalaista, jotka tulisivat muodostamaan kantajoukon ja Nelin henkikaartin. Enempää pyssymiehiä hän ei voinut opettaa, sillä Kingin kuormassa oli tuotu kaksikymmentä viisi kivääriä ja hevosten kuormissa viisitoista. Sitäpaitsi kuuluisi armeijaan sata keihäillä ja nuijilla aseistettua wa-himalaista ja yhtä monta samburulaista, jotka Faru oli luvannut antaa matkalle. Kaikkien näitten oli määrä yhteisin voimin auttaa vieraat halki laajan erämaan, jossa asui villejä samburuheimoja.
Stas ei voinut olla jonkinlaisella ylpeydellä ajattelematta, että hän mahdollisesti saapuu valtameren rannalle parinsadan aseistetun miehen etunenässä elefantilla ratsastaen, vaikka oli Fashodasta lähdettyä paennut vain Nelin ja neekeripojan ja -tytön kanssa ja ilman minkäänlaisia varusteita. Hän kuvitteli mielessään, mitä englantilaiset sanoisivat sellaisesta, mutta ennen kaikkea, mitä hänen isänsä ja setä Rawlison sanoisivat. Tällaiset ajatukset huojensivat hänen vaivojaan.
Stas harmitteli, kun ei tiennyt, missä hän oikeastaan oli, sillä hänen kartallaan oli tämä tuntematon osa Afrikkaa vain suuri valkoinen läiskä. Hänellä ei ollut käsitystäkään, mikä tuo Bassa Narok-järvi oikein oli, eivätkä asukkaat osanneet sanoa, kuinka pitkälle se ulottui pohjoiseen. He vastasivat hänen kysymyksiinsä vain: bali, bali! (kauas), ja siinä kaikki. [Se oli suuri järvi, jonka tunnettu maantieteilijä-matkailija Teleki sittemmin kartoitti antaen sille nimen Rudolf-järvi.]
Samburulaiset kertoivat, että heidän maastaan itään on suuri vedetön erämaa, jonka halki kukaan ei ollut vielä kulkenut. Stas tunsi neekerit ja pelkäsi, että vaarojen uhatessa he saattaisivat paeta ja jättää hänet avuttomaksi. Eniten hän pelkäsi veden puutetta ja kyseli sentähden jokia.
Mutta samburulaiset eivät osanneet kertoa hänelle mitään varmaa, eikä hän itse voinut matkavalmistelujen tähden lähteä tarkastusmatkalle itään. Hän arveli, ettei yksikään leija ollut voinut lentää Bassa Narukin läheisyydessä kohoavan vuorijonon yli, ja tästä syystä oli laitettava uusia leijoja, ja vasta nämä saattoi tuuli lennättää valtameren rannalle.
Matkavalmistukset kestivät runsaasti kolme viikkoa. Lähtöpäivän edellisenä iltana tuli wa-himalaisten nuori kuningas Stasin luo, kumarsi syvään ja sanoi:
— Kali lähtee herran ja bibin kanssa veden rantaan, johon valkoisten ihmisten suuret laivat laskevat.
Stasin mieli heltyi neekerin kiintymyksestä, mutta hän arveli menettelevänsä väärin, jos ottaisi Kalin mukaan, koska paluumatka olisi hänelle niin vaarallinen.