— Niin, vastasi Tarkowski, — olen lähettänyt Stasille kirjeen, jossa kielsin matkustamasta yötä myöten, ja koska kysymyksessä on Nelin terveys, niin poikaan voi luottaa, vaikka hänen mielensä tekeekin rientää tänne.
— Hän on terhakka poika ja minä luotan häneen täydellisesti.
Ystävykset istuivat nyt tarkastamaan kanavatöiden suunnitelmia, ja tätä puuhaa kesti iltaan asti.
Kello kuusi, jolloin yö alkaa, he olivat jo asemalla ja kävelivät edestakaisin asemasillalla keskustellen hartaasti lapsistaan.
Merkinannot junan lähestymisestä lopettivat keskustelun. Hetken kuluttua alkoivat veturin lyhdyt näkyä pimeydestä ja kohta liukui jono valaistuja vaunuja asemasillan viereen. Juna pysähtyi.
— Heitä ei näy ikkunassa, Rawlison sanoi.
— Istuvat kai peremmällä vaunussa ja tulevat kohta ulos.
Matkustajat alkoivat poistua vaunusta, mutta he olivat etupäässä arabeja. Lapsia ei näkynyt.
— Joko Chamis on lähtiessä myöhästynyt junasta, sanoi Tarkowski surullisena, — tai hän on nukkunut liikaa yön matkustettuaan, ja siinä tapauksessa he tulevat vasta huomenna.
— Mahdollisesti, vastasi Rawlison huolestuneena.