— Näin.
— Oletko sinä loihtinut sen luoksemme?
— En.
— Meitä kohtaa jokin onnettomuus, kun nuo hölmöt eivät saaneet käärmettä tapetuksi.
— Teitä kohtaa hirsipuu.
— Vaiti! Onko sinun isäsi noita, tietäjä?
— On, vastasi Stas, joka nyt ymmärsi, että nämä taikauskoiset ihmiset pitivät käärmettä pahana enteenä ja pelkäsivät joutuvansa kiinni.
— Sinun isäsi on siis lähettänyt sen, Idrys vastasi, — mutta muistakoon, että me kostamme sinulle hänen noitumisensa.
— Te ette voi tehdä minulle mitään, sillä Fatman pojat kostavat teille jos loukkaatte minua.
— Joko sinä senkin olet ymmärtänyt? Mutta muista, jollei minua olisi ollut, niin sinä olisit vuodattanut veresi Gebrin ruoskan iskuista, sinä ja pikku "bint".