Henryk Sienkiewicz on Puolan nykyisistä kirjailijoista etevin ja maailmankirjallisuuden suosituimpia historiallisen romaanin kirjottajia. Hän syntyi 1846, alkoi kirjailijatoimensa 1872 kannattaen nuorta edistyspuoluetta ja tuli 1876 huomatuksi matkakertomuksillaan Amerikasta. Julkaisi sittemmin joukon novelleja, jotka todistavat erinomaisia kirjailijalahjoja, mutta taantumuksellisia mielipiteitä; puhtaan taiteen edustajana hän on kuitenkin aina pysytellyt syrjässä politiikasta. Pitäen kirjailijatointaan aina isänmaallisena tehtävänä S. tahtoi antaa kansalleen terveellistä, voimakasta lukemista. V. 1883 alkoikin ilmestyä laaja historiallinen, kotimaisaiheinen romaanitrilogia, jonka ensimäinen osa "Tulella ja miekalla" herätti jo ilmestyessään oikeutetun suurenmoisen ihastuksen puolalaisissa. Seurasi taas joukko pienempiä teoksia, m.m. ylimielinen taiteilijahumoreski "Se kolmas" ja etevä psykologinen romaani "Ilman dogmia". V. 1895 ilmestyi sitten tuo maailmanmaineen saavuttanut, ainakin 30 kielelle käännetty romaani "Quo vadis?", jossa kuvataan sammuvaa pakanuutta ja syttyvää kristillisyyttä keisari Neron aikana. Viimeisistä S:n teoksista mainittakoon vielä "Ristinritarit" v:lta 1901.
Harva kirjailija on niin kansansa suosima kuin S.; sitä todistaa puolestaan hänen kirjailijatoimensa 25-vuotisjuhla, jolloin hän kansallislahjana sai maakartanon, jossa nykyään asuu. V. 1905 hänelle annettiin Nobelin kaunokirjallisuuspalkinto.