— Mitä te puhutte neuvotteluista? sanoi Skrzetuski. — Hehän luulevat, että jo huomenna olemme heidän vallassaan.
— Emmehän sentään joudu, vai kuinka? kysyi Zagloba.
— Se on Jumalan kädessä. Ei heillä nyt sentään ole aivan helppoa niin kauan kuin ruhtinas on meidän kanssamme.
— Tepäs minua lohdutitte. Eihän tässä ole kysymys siitä, onko heidän helppoa vaiko vaikeaa saada meidät käsiinsä, vaan siitä, etteivät ensinkään saisi.
— Se on sentään sotamiehelle suuri tyydytys, ettei hän turhaan uhraa henkeänsä.
— Varmaan, varmaan, mutta piru vieköön teidän tyydytyksenne.
Samassa hetkessä tulivat paikalle Podbipienta ja Wolodyjowski.
— Kerrotaan, että ordan väkeä ja kasakoita on puoli miljoonaa, virkkoi liettualainen.
— Repäisköön hitto teiltä kielen! huudahti Zagloba. — Korea uutinen.
— Ryntäämällä on helpompi tuhota heidät kuin tanterella, vastasi herra Longinus lepyttelevästi.