— Borowiczekissa.
— Oliko se hänen kylänsä?
— Oli, yhdessä Kopystinskin kera.
— Minne tämä sitten joutui?
— Me tapoimme hänet.
— Ja teidän täytyi paeta lain kouraa. Huonosti ovat asianne,
Kiemliczit, ja hirsipuussa te päätätte päivänne.
Ovi narahti, ja majaan astui ukko tuoden ison pullon simaa ja kaksi lasia. Hän vilkaisi levottomasti poikiin ja Kmiciciin ja sanoi:
— Menkää peittämään kuoppa!
Kaksoset poistuivat heti. Isä kaatoi simaa toiseen lasiin ja jätti toisen tyhjäksi odottaen, salliiko Kmicic hänen juoda kanssaan.
Mutta Kmicic ei voinut juoda itsekään ja kykeni vain vaivoin puhumaankin, sillä haava vaivasi häntä. Ukko huomasi sen ja sanoi: