Näin puhellen he menivät sisälle majaan. Uunissa paloi tuli, ja liedelle asetetuista padoista levisi patapaistin tuoksu. Huone oli verraten tilava. Soroka huomasi heti sisään astuessaan, että seinien vieressä oli kuusi makuulavitsaa, joita peittivät lammasnahkakasat.
— Täällä! asustaa jokin joukkio, — kuiskasi hän tovereilleen. — Pankaa ruutia pyssyihin ja olkaa varuillanne! Tuota miestä on pidettävä silmällä, ettei hän poistu. Nukkukoot majan asukkaat ensi yön ulkona, me emme luovuta heille tätä asuntoa.
— Herrat eivät tule tänään, — sanoi tervanpolttaja.
— Sitä parempi, niin ei tule riitaa asunnosta. Huomenna me lähdemme, — vastasi Soroka. — No, panehan lihat vatiin, sillä meidän on nälkä, äläkä kitsastele antaessasi kauroja hevosille.
— Mistä minä kaurat otan tervahaudassa, jalosukuinen herra sotilas?
— Kuulimme hevosten hirnuntaa vajan tienoilta. Siispä on kaurojakin — ethän sinä niitä tervalla ruoki.
— Ne eivät ole minun hevosiani.
— Olivatpa sinun tahi muiden, niin syödähän niiden pitää kuten meidänkin hevosten. Pian, mies, pian, jos sinusta nahkasi on jonkin arvoinen!
Tervanpolttaja ei vastannut mitään. Sotamiehet laskivat nukkuvan Andrzejn vuoteelle ja istuutuivat itse syömään illallista. Paisti ja bigos, jota oli iso kattilallinen liedellä, maistuivat heistä varsin hyvältä. Oli myös hirssipuuroa, ja ruokasäiliöstä Soroka löysi melkoisen nassakan viinaa.
Hän maisteli kuitenkin viinaa vain vähän eikä antanut sitä sotamiehille, sillä hän oli päättänyt olla valpas koko yön. Tämä tyhjä maja kuudelle hengelle varattuine vuoteineen ja vajoineen, jossa hirnui hevosia, näytti hänestä omituiselta ja epäilyttävältä. Hän arveli paikkaa yksinkertaisesti rosvopesäksi sitäkin suuremmalla syyllä, kun hän samassa ruokasäiliössä, mistä hän oli löytänyt viinaa, näki seinillä riippumassa joukon aseita ja lisäksi vielä tynnyrin ruutia ynnä kaikenlaisia varuksia, jotka ilmeisesti oli ryöstetty aatelisten taloista. Siinä tapauksessa, että majasta poistuneet asukkaat palaisivat, saattoi tuskin odottaa heidän puoleltaan vieraanvaraisuutta taikka edes sääliä. Siksipä Soroka päättikin vallata majan ja pitää sitä hallussaan joko asevoimin tahi neuvottelemalla.