»Hyvästi», sanoi Joán, toinen jalka pikku portailla.
»Onneksi olkoon», sanoi Erik ja oli sylkevinään kolmasti Joánin jälkeen.
Mutta Joán nauroi hänelle ja katsoi häntä säteillen suoraan kasvoihin.
»Tulkaa nyt», huusi hän Haackelle.
Kreivi Erik meni ulos, paikalleen.
Mutta hänen mentyään huusi Joán aivan näyttämön partaalta, berliniläiselle:
»Alex, lisää samppanjaa—-takaoven kautta — ja laseja.»
Ja nyt hän oli lavalla.
Hän haki katseellaan jotakuta, näkemättä kuitenkaan ketään. Parrasvalot erottivat hänet niistä, jotka istuivat tuolla pimeässä.
Pianon ääni kutsui häntä.