Esirippu nousi jälleen.
»Kuka hän on?» kysyi Joán, samalla kuin kumarsi yleisölle.
»Kuka?»
»Kaupanhoitaja…»
»Hänkö… hän on kaupanhoitaja», vastasi Erik.
Ja esirippu laski, mutta sen täytyi jälleen nousta. Oli kuin he olisivat huutaneet vain huutamisen itsensä vuoksi, ja he paukuttivat kohotettuja käsiään. Mutta äkkiä, keskellä salia, kiipesi kelloseppä penkille — kahden piti häntä auttaa —ja hälinän ja huutojen täyttämässä ilmassa kaikui hänen äänensä kuin torvi:
»Ja sitten, eläköön puheenjohtaja!»
»Voi ei», pääsi Gerdalta, ihan ääneen, ja hän painui aivan isänsä selän turviin.
Mutta Erik nauroi.
»Niin, eläköön puheenjohtaja», huusi hän heiluttaen kättään, ja Joán yhtyi: