Joán istui hetkisen. Ja seuraten lapsen merkillistä ajatuskulkua hän sanoi:
»Mutta Marinka on ollut meillä.»
»Niin, se on totta», sanoi Josef, »sillä tännehän ne pesiytyvät kaikki naikkoset ja kaikki ne lutkat, joiden täytyy karata omalta maaltaan».
»Kuinka niin?» sanoi Joán.
»Niin se vain on», sanoi Josef ja istuutui kaurahinkalolle.
»Dépéche-toi… Allons, nous sommes pressés…»
* * * * *
Mademoiselle oli vihainen. Oli tullut hyvin myöhä, ja hän melkein juoksi torin poikki ehtiäkseen kotiin ennen täyttä pimeätä.
»Joudu, joudu», sanoi hän ja töykkäsi Joánia ohimoon.
Mutta äkkiä juoksi iso poikaparvi heitä vastaan, monta poikaa, satoja poikia, he juoksivat päin ja huusivat, ja heidän edellään juoksi David, Simonin poika, ja hänen vaatteensa olivat kaikki riekaleina.