»Vai niin», sanoi kelloseppä ja istahti taas, »niin, sitähän tietä meidän on käytävä».
Mutta rouva Laarentzen sanoi kansanopistonjohtajalle:
»Sitähän me juuri toivoimmekin.»
Kauppias, joka oli saanut sähkösanoman takaisin ja taittanut sitä käsissään, kunnes se oli kuin leija, sanoi:
»Nyt Kööpenhaminan herrat saavat raivota!»… Ja hän alkoi kulkea nopeammin lattian poikki, kansanopistonjohtajan vastatessa rouva Laarentzenille:
»Tietenkin, tietenkin, sitähän meidän piti toivoa. Mutta toisaalta, kun niinkuin mekin olemme kosketuksessa kansaan… sellainen ehdotus kuin tämä, joka on välttämätön, tietysti, mutta kaikilta puolilta katsoen, se hajoittaa. Se hajoittaa — — nyt kun kaikkien hyvien voimien pitäisi olla mukana kokoamassa — — —»
»Kokoaminen on hyvää», sanoi tehtailija tuimasti, »mutta ensin maan viholliset esiin».
»Rakas tehtailija», puhkesi kansanopistonjohtaja sanomaan, »te nyt kuulutte oikeistoon…»
»Suostunnoistako on kysymys», huusi Raabel, joka oli juossut huoneeseen kultareunainen lasi kädessään.
»Juuri niistä», sanoi kauppias ja meni hänen ohitseen herra Raabelin nauraessa: