"Minun taitaa pitää nousta", sanoi hän yli pöydän rouva von Lindenille, kun yhtäkkiä kuului jymähdys, ikäänkuin eteisessä olisi pässi puskenut oveen.
"Oi — siellä ovat lapset", sanoi rouva Etvös hypähtäen seisoalleen.
Loiskahduksen jälkeen tuli jokseenkin hiljaista, niin että kaikki kuulivat rouva Simoninin sanovan — muutapa hän ei vielä ollut juuri puhunutkaan —:
"Sie haben Kinder?" sanoi hän vähääkään häikäilemättä.
"On, yhdeksän", sanoi Etvös.
"Neun."
Rouva Simonin laski veitsensä ja kahvelinsa pöydälle ja katsoi rouva
Etvökseen teeskentelemättömällä hämmästyksellä.
"Sie Unglückliche", huudahti hän sitte sydämensä syvyydestä.
Kaikki purskahtivat tahtomattaan yhtaikaa nauramaan, jotta hyrskyi vain pöydän ympärillä, mutta rouva Simonin, joka ei huomannut siinä olevan mitään hauskaa, huusi häiriytymättä melun sekaan:
"Ja, ich meine das."