78. Heidän varakkaittensa seuroissa kantaa eräs mies aterialta päästyä ympäri puusta tehtyä kirstussaan olevaa kuollutta, joka sekä maalaamalla että veistämällä on tehty niin luonnonmukaiseksi kuin suinkin ja kooltaan joka puolelle on noin kyynärän tai kahden pituinen. Näyttäen sitä kullekin juomaveikolle mies lausuu: "katso tähän, juo ja nauti! Sillä kuoltuasi sinusta tulee tällainen."
79. Niin he tekevät juomingeissaan. Muuten he noudattaen isiltä perittyjä tapojaan eivät omaksu mitään vierasta. Muiden mainitsemista ansaitsevien tapojen joukossa on myös erään laulun, Linos-laulun, esittäminen, jota lauletaan sekä Foinikiassa että Kyproksessa ja muuallakin, ja vaikka sillä kunkin kansan mukaan on oma nimensä, niin se kuitenkin on sama kuin se, jota helleenit laulavat Linoksen nimellä. Senvuoksi minä useiden muiden seikkojen ohella, jota Egyptissä ihmettelin, kummastelin myös sitä, mistä olivat saaneet Linos-laulun. Mutta he näyttävät alusta alkaen laulaneen sitä. Egyptinkielellä kutsutaan Linosta Manerokseksi. Egyptiläiset väittävät hänen olleen Egyptin ensimäisen kuninkaan ainokaisen pojan, jota, hänen ennen aikojaan kuoltuaan, egyptiläiset olivat kunnioittaneet valituslauluilla; ja se oli heidän ensimäinen ja ainoa laulunsa.
80. Myös seuraavassa toisessa kohden egyptiläiset pitävät yhtä helleenien kanssa, joskin heistä ainoastaan lakedaimonilaisten kanssa. Kohdatessaan vanhempia antavat nuoremmat tietä sekä väistyvät syrjään ja nousevat istuimeltaan niiden lähestyessä. Mutta eräässä toisessa kohden eivät he kuitenkaan pidä yhtä keidenkään helleenien kanssa: sensijaan että tiellä puhuttelemalla tervehtisivät toisiaan, he ilmaisevat kunnioitustaan laskemalla kätensä alas polveen saakka.
81. He pukeutuvat liinaisiin mekkoihin, joissa säärien ympärillä on heltut ja joita he kutsuvat nimellä "kalasiris". Niitten ylle he heittävät valkoiset villavaatteet. Kuitenkaan eivät he mene pyhättöön, yllään villavaatteita, eikä heitä haudata niissä, sillä se on syntiä. Siinä he pitävät yhtä niinkutsuttujen ortilaisten ja pythagorealaisten kanssa. Sillä myös sen, joka on näistä salamenoista osallinen, on synti tulla haudatuksi villavaatteissa. Siitä kerrotaan pyhä tarina.
82. Myös seuraavat toiset seikat egyptiläiset ovat keksineet: kellekä jumalista mikin kuukausi ja päivä on pyhitetty, ja mikä tulee minkin kohtaloksi sen mukaan, minä päivänä hän on syntynyt, minkä lopun hän on saapa ja millainen ihminen hänestä tulee. Ja näitä keksintöjä ovat käyttäneet ne helleeneistä, jotka ovat liikkuneet runouden alalla. Enteitä egyptiläiset ovat keksineet enemmän kuin ketkään muut ihmiset. Sillä kun joku enne on tapahtunut, he pitävät silmällä ja merkitsevät muistiin, miten asia päättyy, ja jos joskus myöhemmin tapahtuu jotain tämän kaltaista, niin he luulevat, että päätös tulee olemaan sama.
83. Heidän ennustaitonsa laita on semmoinen, ettei se ammatti ole kenenkään ihmisen asiana, vaan muutamien jumalien. Niinpä siellä on Herakleen, Apollon, Atenen, Artemiin, Areen ja Zeun ennuspaikat; ja se, jota he kaikista ennuspaikoista enimmin pitävät arvossa, on Leton, Buto-kaupungissa oleva. Heidän ennustapansa eivät kuitenkaan ole keskenään samanlaiset, vaan erilaiset.
84. Lääketaito on heillä täten jaettuna: jokainen on yhden taudin lääkäri eikä useampien. Joka paikka on täynnään lääkäreitä. Toiset ovat silmälääkäreitä, toiset pää-, toiset hammas-, toiset vatsalääkäreitä ja vielä toiset ovat näkymättömiä tauteja [s. o. sisätauteja] varten.
85. Heidän surumenonsa ja hautajaisensa ovat tämmöiset. Siinä talossa, missä on kuollut jonkun verran huomattava henkilö, sivelee kaikki talon naisväki heti päänsä tai myös kasvonsa savella, ja sitten he, jätettyään vainajan kotiin, itse juoksentelevat pitkin kaupunkia ja lyövät paljastettuihin rintoihinsa, joitten alapuolelle ovat vyöttäneet vaatteensa. Ja heidän seurassaan ovat kaikki naissukulaiset. Miehet puolestaan lyövät myös rintaansa, hekin vyötettyinä samalla tapaa. Ja sittenkuin he näin ovat tehneet, he vievät ruumiin palsamoitavaksi.
86. On olemassa semmoisia, jotka vartavasten ovat lyöttäytyneet palsamoimistoimeen ja omistavat sen taidon. Aina kun heille tuodaan ruumis, he näyttävät tuojille puisia vainajien malleja, jotka maalaamalla on tehty luonnonmukaisiksi. Ja kalliimman lajin niistä he sanovat olevan sen oma, jonka nimen mainitsemista tämmöisessä tilaisuudessa minä pidän syntinä. Sitten he näyttelevät toista lajia, joka on halvempi ja huokeampi edellistä, ja vihdoin kolmatta, joka on huokein. Ja selitellessään he kyselevät tuojilta, minkä mallin mukaan tahtovat vainajaansa käsiteltävän. Sukulaiset sopivat silloin heidän kanssaan hinnasta ja menevät sitten tiehensä, mutta toiset jäävät asuntoihinsa ja palsamoivat. Ja sen he tekevät seuraavalla tavalla, jos kalliinta tapaa noudatetaan. Ensiksi he rautakoukulla ajavat sierainten kautta ulos aivoja; sillä tavoin he ottavat ulos osan niitä, mutta toisen osan valamalla sisään lääkkeitä. Sitten he terävällä etiopilaisella kivellä tekevät leikkauksen pitkin kupeita ja ottavat sieltä ulos koko vatsaontelon; puhdistettuaan ja huuhdottuaan sitä palmuviinillä he uudestaan huuhtovat sitä survotuilla suitsutusaineilla. Kun he sitten ovat täyttäneet vatsaontelon puhtaalla survotulla mirhamilla, kasialla ja muilla suitsutusaineilla, paitsi libanotos-nimisellä, he jälleen ompelevat sen kiinni. Sen tehtyään he asettavat ruumiin lipeäsuolaan ja säilyttävät sitä niin seitsemänkymmentä päivää. Sen kauemmin ei ole lupa säilyttää ruumista tällä tavoin. Vaan sittenkuin nuo seitsemänkymmentä päivää ovat kuluneet, he pesevät vainajan, käärivät ruumiin kokonaan byssos-liinasta leikattuihin kaistaleisiin ja sivelevät sitä hiukan kummilla, jota egyptiläiset enimmäkseen käyttävät liiman sijasta. Sitten sukulaiset ottavat vastaan vainajan ja teettävät itselleen puisen ihmisen näköisen kuvan, jonka jälkeen he siihen sulkevat vainajan ja sen tehtyään panevat sen säilöön hautakammioon, asettaen sen seisomaan pystyyn seinää vasten.
87. Sillä tavoin he käsittelevät vainajia kalliimmalla tavalla. Mutta niitten vainajia, jotka haluavat keskimäistä tapaa ja karttavat kalleutta, he käsittelevät täten. Täytettyään peräruiskuja seeteripuusta saadulla öljyllä he ajavat vatsaontelon täyteen öljyä, leikkaamatta kuitenkaan auki tai ottamatta ulos vatsaa, vaan ainoastaan huuhtomalla ruiskuilla takapuolen kohdalta ja estämällä huuhdetta vuotamasta takaisin ulos. Sitten he kuivaavat ruumiit säädetyt päivät, mutta viimeisenä päivänä he laskevat vatsaontelosta ulos sen seeteriöljyn, jonka aikaisemmin ovat laskeneet sisään. Ja öljyllä on semmoinen voima, että se työntää matkassaan ulos samalla sekä vatsan että sisälmykset, jotka sillävälin ovat liuenneet. Mutta lipeäsuola sulattaa lihat, niin että ruumiista jää jälelle ainoastaan nahka ja luut. Senjälkeen kuin ovat niin tehneet, he antavat pois vainajan, tekemättä sille mitään sen koommin.