Nousu- ja pakoveden erotus ei kuitenkaan ole niin suuri, että se aivan turmelisi rakennukset ja tekisi palatsien portaat kauttaaltaan limaisiksi. Mutta se haitta siitä tietysti on, että rakennusten alaosat ovat öisin veden sisällä ja päivin märkinä sekä viheriäisen liman peitossa. Tämä seikka ensimmäiseksi pistää muukalaisen silmään ja saattaa hänet luulemaan Venetsiaa paljoa likaisemmaksi, kuin se todellisuudessa onkaan.
Mutta kaikesta huolimatta on todellisuus sittenkin kuvaa kauniimpi, sillä kuvassa näkee vain jonkun yksityisen rakennuksen, mutta gondoolissa keinuessaan matkustaja näkee molemmin puolin kanavaa palatsien pitkät rivit — kilometrien pituudelta kahden puolen pelkkää marmoriseinää!
Tämä tekee valtavan vaikutuksen muukalaiseen, joka tietää, että kaikki tuo ihanuus on sanan täydessä merkityksessä merestä noussut. Perustus Venetsiassa on näet niin heikko, että kaikki rakennukset lepäävät paaluilla. Edesmenneet sukupolvet ovat laivoilla kuljettaneet kallisarvoisia puita kaukaisista maista ja upottaneet ne meren syvyyteen. Niinpä eräät vanhat rakennukset lepäävät Libanonin seetripuilla. Kerrotaan, että muuan vanha suku 17. vuosisadalla velkaantui ja aikoi epätoivossa repiä palatsinsa saadakseen sen alta syvyydestä kallisarvoiset hirret, joiden raha-arvo oli niin suuri, että sillä olisi perheen aineellinen toimeentulo ollut turvattu. Tasavalta kuitenkin esti tuon toivottoman teon.
Venetsian palatsit ovat eri aikoina rakennettuja: vanhimmat ovat 700 vuoden ikäisiä, useimmat ovat 1700-luvun lopulta. Tyylikin on erilainen; toiset ovat bysantilaista ja roomalaista, toiset goottilaista, jotkut, kuten esim. ihana Vendramin Calergi, renessansityyliä, onpa eräs, Palazzo Pesaro, pöyhkeätä barokkityyliä. Mutta kaikki Venetsian palatsit sittenkin näyttävät pintapuolisen katselijan silmissä melkein samallaisilta, sillä ne noudattavat n.s. Venetsian palatsityyliä, joka on laguunikaupungin omituisissa oloissa syntynyt ja sen historiallisten tapausten kanssa sopusoinnussa.
Venetsian palatsityylin tunnusmerkit ovat seuraavat:
1. Kanavan vedestä johtaa leveät marmoriportaat avonaiseen pylvässuojamaan, jonka takana joskus näkee kauppapuoteja ja varastohuoneita.
2. Etusuojaman yläpuolella toisen ja kolmannen kerroksen fasaadissa tiheät pylväsrivit, jotka päättyvät sirosti veistettyyn ruusustoon, ja pylväsrivin takana loggia, jossa palatsin asukkaat kävelevät, seurustelevat, hengittävät raitista ilmaa, kuuntelevat musiikkia ja katselevat liikettä kanavalla. Jos ei rakennuksessa ole pylväsriviä ruusustoineen, silloin on fasaadi täynnä siroilla pikku pylväillä jaettuja suuria ikkunoita, jotta kaukaa katsoja luulee näkevänsä pylväsrivin. Sellainen on esim. Vendramin Calergissa.
Canale grandelta katsellessa näyttää kuin miltei jokaisessa talossa olisi pieni palanen Dogien palatsin fasaadia, sillä nuo ihanat loggiat lienevät oikeastaan Dogien palatsin esikuvan mukaan rakennettuja, ja ne ovatkin Venetsian rakennustyylin erikoisena tunnusmerkkinä. Dogien palatsin majesteetillinen kauneus on vaikuttanut niin syvästi Venetsian arkkitehteihin, että se on aivan kuin vuosisadoiksi ottanut vangiksi heidän mielikuvituksensa ja pakottanut sukupolven toisensa perään kunnioittamaan vanhaa tyyliä.
Fasaadin, rakennuksen näkyväisen osan, kaunistamiseen ovat venetsialaiset kaikkina aikoina panneet pääpainon; sivuseinät ovatkin useasti aivan sileitä ja koruttomia. Onpa palatseja, joissa fasaadi on aivan kuin kaunis marmorikulissi rakennuksen edessä. Tämä omituisuus on perintönä tasavallan mahtavuuden päiviltä, jolloin Venetsian porvariruhtinaat ottivat vastaan ylhäisiä vieraita, joille tuli näyttää kaupungin kauneutta.
Kaikki Venetsian palatsit ovat melkein tasakorkeita, samaten kuin kaikki "Kultaiseen kirjaan" kirjoitetut suvut olivat keskenään tasa-arvoisia. Talot ovat lujasti toinen toisessaan kiinni, aivan kuten omistajatkin lujassa liitossa suojelivat yhteisiä etujaan. Johtuu mieleen muinaiset ajat, jolloin yhteistunne Venetsian ylimyssuvuissa oli niin luja, että kaikki ylhäiset nuorukaiset ja neitoset viettivät häitänsä yhtaikaa, ja tämä yhteinen hääpäivä kerran vuodessa oli koko kaupungin yhteinen juhla. Avioliitot vahvistettiin koko kansan läsnäollessa Markuksen torilla ja Dogien palatsin pihalla.