Jokainen kaupungin asukas ymmärtää, mitä se merkitsee, ja me muukalaiset tiedämme sen myöskin.
Ruumista puistattaa, meistä tuntuu kuin maa vajoisi jalkaimme alla, ja kaikki, kaikki sortuisi soraan.
Venetsia, sinun kohtalosi on kaikkein kuolevaisten kohtalo: syvyydestä olet sinä noussut, ja syvyyteen pitää sinun jälleen vajoaman, ja tuhansien vuosien kuluttua, jolloin kanavat ovat kuivuneet, laguunit muuttuneet rämeiksi ja vihannoiksi niityiksi tahi meren mainingit huuhtelevat sortuneita raunioitasi, silloin kuuntelevat lapset kummaa satua merehen kaatuneista kirkoista ja kultahevosista. Ja se satu on yhtä ihmeellinen kuin tuhannen ja yhden yön tarinat.