— Ei.

— Hän ei, näes, sitä itsekään tiedä. Enkä minäkään tiedä, mikä on totta ja mikä valetta. Mutta jos sinä nyt sanoisit muorillesi käyneesi täällä ja vakuuttaisit, ettei täällä ole mitään näkyväistä pahaa henkeä, niin ei muorisi uskoisi ja kuitenkin puhuisit totta. Jos taasen sanot että kurkistit akkunasta ja näit suuren sarvipään istuvan pankolla, niin hän ei lainkaan epäilisi sinua. Nyt ei sinun ole hyvä tehdä kumpastakaan. Teeskentele vain tuntemattomuutta, jos on tarvis, muuten älä puhu mitään.

Ahon laidasta Anni-täti erosi ja Leenan valtasi katkera yksinäisyyden ja ikävän tunne. Paljon hän ei ollut käsittänyt Anni-tädin puheesta, mutta se oli niin viihdyttävää ja hän olisi kuunnellut sitä aina. Paljon hän ei käsittänyt koko maailmastakaan, kaikki oli muuttunut niin sekavaksi. Viime kesänä hän vielä uskoi, että Jumala asuu taivaassa ja ajaa ukkosella, niin että ukkosen kaviot tulta iskevät. Nyt sanoo Anni-täti, ettei Jumalaa olekaan. Mutta kuka sitten taivaassa ajaa? Ja kuka sytyttää taivaan kynttilät talvella ja kuka siellä kynttilöitä tarvitsee, jos ei Jumala.

Leena katsoi taivaalle. Siellä leijaili suuria, valkosia pilviä. Ja taivas oli tällä kohdalla korkein! Kirkollakin se oli ollut korkein, mitähän se merkitsee? Hän alkoi hyppiä kiveltä kivelle, aurinko paistoi kuumasti ja hyttyset tunkeilivat imemään raitista verta.

Metsä pieneni viidakoksi ja sen reunasta näkyi jo vaarin ja muorin mökki. Pihlaja pihalla oli näivettyneen näköinen ja ruoho auringon polttamaa. Anni-tädin mökin luona oli paljon villiä kukkia, joihin ei edes sormellakaan saanut koskea! Vaarin mökki oli ruma ja eloton. Vaari itse lojui pihalla. Hän oli tullut niittämästä ja nukkui ruokatuntia. Leena vei marjansa hiljaa vaarin nenän alle.

— Kah tyttöä, kuinka suloisesti se osaa herättää, sanoi vaari. Hän kaatoi marjat tuokkosesta kouraansa ja hotkasi ne kahdella otteella.

— Vaari, metsässä on niin paljon kauniita kellokukkia ja vuohensilmiä. Siellä on niin paljon kauniita kukkia, siellä — siellä — —

— Missä?

— Siellä metsässä.

— Kyllähän metsässä kukkia on.