(jatkaa).
Ja ihmekö tuo … kun on ollut valta käskeä ja tehdä, kuten on haluttanut. Toista on isä-ukon käskynalaisena elellä.
MAILIISA.
No, onhan sinullakin nyt jo … oma tupa, oma lupa.
JAAKO.
Niin on … mutta vasta syksystä asti. Ja kyllä oli jo aikakin … vihdoin viimeinkin! Sillä kun mies kerta on päässyt tähän ikään, ei tyydykään enää isäukon selän takana nuhjustelemaan … ei totta vie tyydykään!
MAILIISA.
Onhan se toisaalta taas vapaata ja vaivatonta elämää ilman huolta ja vastusta.
JAAKO
(innokkaasti).