(vakavasti).
Savela, ottakaa nyt!… Muuten lasken tuonne pöydälle.
SAVELA
(ottaa lasin).
Suuri kiitos, tyttöseni! (Maistaa, tunnustelee kielellään, maiskauttelee.) Ohoh!… onpa se juukelin hyvää!… En sano muuta… Ah! vielä tuo suussa mujottaa! — Herran enkeleitä meistä varmaankin tulisi, jos tällaisella iloliemellä joka päivä kurkkunsa viruttaisi… Ei silloin enää maailmassa pahat kielet palpattelisi!
MAILIISA.
Ja te, Savela, olisitte puhdas ja viaton kuin äsken syntynyt lapsi … sillä ettehän te vähään tyytyisi!
SAVELA
(kohottaa tyhjää lasiaan).
Kuule Johanna!… tuo minulle lasi lisää … että pääsen vielä enemmän siihen puhtauden ja viattomuuden makuun.