MAILIISA
(oikaisten).
Niin … ja halvan! muistakaa se! Miten kuuluu tuo hyvä ja halpa neuvo?
SAVELA
(varjostaen kädellään, puoliksi kuiskaten).
Menkää naimisiin, emäntä!… mitä pikemmin, sen parempi.
MAILIISA
(nauraen).
Siinäkö kaikki?… No, ei teidän totta tosiaan sitä varten olisi kannattanut taloon vaivaantua… Pitäisi teidän se jo vanhastaankin tietää. (Jaako menee Johannan luo, puhelee silloin tällöin, Johanna vastailee ujosti.)