Jaako … anna minun vielä olla näin … niinkuin ennenkin… — Minulla ei nyt ole rohkeutta… Sitte myöhemmin vasta, kun itse olen saanut tuntea ja kokea, mitä ero sinusta merkitsee…
JAAKO.
Johanna, luuletko sitte uskaltavasi…?
JOHANNA.
Kyllä varmaankin! Luulen, että kaipaus ja ero piankin antavat minulle tarvittavan uskalluksen ja rohkeuden kestämään mitkä vastukset tahansa… Luota siihen!
KREETA
(sisään, Jaako ja Johanna ponnahtavat ylös).
Täälläkö sinä oletkin, Johanna? Tapani kysyi sinua, olisi… (Hämmentyen) Ja isäntä…? En ymmärrä…
JOHANNA
(rientää Kreetan luo, peittää käsillä hänen silmänsä).