SAVELA.
Kas Tapani! sinähän se oletkin?… äänestä tunsin vielä! (Lähenee kaaressa, siristäen silmiään.) Annapa, kun kerrankin taas tarkastelen naamatauluasi … että tunnen sinut toistenkin, kun vastaan satut.
TAPANI.
Tarkastele sinä vaan!… en ole sellainen viurunaama kuin sinä.
SAVELA
(toisille, tirskuen).
Ja minä kun luulin, että tuo mies oli saanut tauluunsa jotakin, mitä ei kehdannut muille ihmisille näyttää…
MAILIISA.
Jättäkää nyt jo Tapani rauhaan!