MAILIISA
(suoristautuu, kädet lanteilla).
Teidän rinnallanne olen vielä kuin nuori tyttö! Verratkaapa vaan! — Ja muutama aika sitte oli teillä sama käsitys minusta … ellen ole sattunut erehtymään…?
SAVELA.
Aivan oikein!… muutama aika sitte!… niin oikein! Ette ole erehtynyt vähääkään, emäntä. — Mutta … teillä on nyt täysikasvuinen tytär…!
MAILIISA
(ylenkatseella).
Johon te!… vanha mies! olette iskenyt silmänne … kun minä en teistä huolinut.
SAVELA.
Aivan oikein! — Mutta se ei olekaan pahinta … mitä teille saattaa tapahtua.