Minä…? — Enhän minä ole ollut heitä vahtimassa!… Mutta te, emäntä, kai itse parhaiten tiedätte, jos heillä jotain väliä olisi?
MAILIISA
(nauraa väkinäisesti).
Kaikkea teidän päähänne pistääkin! — (Erikseen) Siinäkö siis syy…? Ei, se on mahdotonta!… Olenhan itse aina ollut mukana… (Hampaittensa välistä, puristetuin nyrkein.) Mutta auttakoon heitä! jos uskaltavat… — (Kääntyy Savelaan.) No, mitä te vielä tahdotte?
SAVELA
(alistuvasti).
Jospa sentään koettaisi puhua Johannalle sitä minunkin asiaani…?
MAILIISA.
Minä en puutu teidän puuhiinne!… saatte itse koettaa onneanne. (Menee oikealle, huutaa.) Johanna!