Niinkö! — (Hymyilee väkinäisesti.) Te olette aina niin lystikäs, ettei teille voi olla nauramatta.
SAVELA.
Kas niin!… noin sinä olet sentään somempi… Pidän aina iloisista ihmisistä. (Lähenee.) No…? oletko jo arvannut arvoitukseni?
JOHANNA
(kysyvästi).
Minkä arvoituksen? — (Nauraen) En ole muistanutkaan!
SAVELA.
Paha juttu! — (Tutkivasti) Onko sinulla sitte ollut niin paljon muuta muistettavaa…?
JOHANNA
(hämillään).