Jos siinä ei kysytäkään teidän mieltänne…?
MAILIISA.
On pakko kysyä! — Mutta kaikkea turhia te uskottelettekin ihmisille!… Kylläpä te osaatte, senkin vanha veijari!
SAVELA.
Taisinpa osua arkaan paikkaan?
MAILIISA
(uhaten nyrkillään).
Ähää!… huomaatte te raiskan toisen silmässä, vaan ette tiedä, mitä omassanne sattuu olemaan! (Kreeta tuo puita sisään.) Mutta jättäkää jo nuo hammastelemiset! Ei minulla ole aikaa, eikä halua niitä kaiket päivää tässä kuunnella!… Ja toimittakaa itsenne nyt jo pois talosta ja heti! (Kääntää Savelan ovellepäin.) Nyt te menette! kas noin vaan!
SAVELA.
Kyllä minä sen yskän ymmärrän!… En tahdo minä olla tiellä.