Ja jos se kerran tapahtuu … niin syy on sinun! Mailiisa … yksin sinun!… muista se. (Painaa lakin päähänsä, menee ulos.)
MAILIISA
(katsoo pitkään Tapanin jälkeen, ajatuksissaan).
Minunko syyni…? — (Hermostuneesti) On sekin höperö! — (Kreetalle) Onko maito tuotu?… mitä?
KREETA
(on istunut ja itkenyt; nousee ylös, pyyhkii silmiään).
Ei… (Puuhaa astioita kuntoon.)
MAILIISA.
Ei!… ei suinkaan! No, sen minä arvasinkin. Kaikkeen muuhun sitä aikaa riittää, mutta katsotaanko töitä, että ne tulevat kunnolla ja ajallaan tehdyiksi. (Johanna on tullut sisään; ottaa vyyhdin, hankkii puolausvehkeitä kuntoon.) Olette te kaunista väkeä! Pitäisi joka hetki olla vieressä manaamassa, että jotain tulisi toimitetuksi… Niinkuin ei sitä maitoakin jo olisi ehtinyt tuoda sisään moneen kertaan.