MAILIISA
(sisään, Johanna edellä; Johannalle).
Tässä on toteltava! sanon minä… Ja sinä vastaat, kun sinulta kysytään … muista se! (Istuutuu penkille käsivarret rinnalla, jalat pitkänään.)
SAVELA
(mairitellen).
Ei sinun tarvitse pelätä, Johanna!… ei ensinkään … enhän minä mitään pahaa tahdo. — Jäi se silloinen puhelumme näin vastaisen varaan … ja arvelin, että olisi siitä vielä tarkemmin puhuttava nyt, kun sinäkin olet tyystemmin ehtinyt asiaa ajatella…
JOHANNA
(päättävästi).
Sama vastaus on minulla nyt kuin silloinkin!