KREETA
(taluttaen Johannaa taustalle).
Lapsi parkani!… älähän nyt enää… (Istuutuvat, Johanna nojaa Kreetaa vasten, nyyhkii; rauhoittuu vähitellen.)
JAAKO
(Tapanille, vaativasti).
Mitä täällä on tapahtunut?… Vastatkaa minulle, Herran nimessä!… (Tapani välttää) Mitä…? Te käännytte pois! te vaikenette…? Mitä pitää minun tästä kaikesta ajatteleman…? — (Muistutellen) Johanna tiedottomana… — Hyvä Jumala!… Älkää enää kiusatko minua tällä epätietoisuudella! (Savelalle) Savela! te tiedätte?
SAVELA
(puoliksi kuiskaten, kääntyen selin Mailiisaan, osoittaa häntä peukalollaan).
Emäntä suuttui … ja löi…