JAAKO.
Löikö hän todellakin…? ja Johannaa?… Onko se totta?
SAVELA.
Pääni pantiksi!… jos valehtelen.
JAAKO
(kuohuksissa, itsekseen).
Lyönyt häntä…! Johannaa!… Kauheata … kauheata! — (Astuu Mailiisan eteen.) Voi sinua kurjaa äitiä! Niinkö pitkälle sinä olet joutunut, että sinä lyöt häntä! Johannaa…? Sinä siis et tietänyt, että hän on tulemassa äidiksi … minun lapseni äidiksi.
TAPANI
(pelästyen).
Mailiisa…! Jumala sinua auttakoon! Voi tätä taloa! — Nyt vasta minä ymmärrän…