Kyllä tuo on matkan varrella tarpeen. (Menee.)
MAILIISA.
** Kunpa nyt ehtisivät perille ennen pimeän tuloa! (Menee ikkunaan.) Nyt hän nousee kärryille … vielä hän puhuu Kreetalle … ja ojentaa kätensä… Tapanille samoin … hän pyyhkii silmiään… Nyt he lähtivät… Nyt!… (Sävähtää.) hän kääntyy katsomaan tänne… Hyvästi, hyvästi!… (Kääntyy.) Hän on antava minulle anteeksi… ** — Sinne meni hänkin … onneansa kohti. Minulta se jo on ohi … ohi enää koskaan palaamatta… Nyt on vain jälellä yksinäisyys … ja vanhuus… — ** (Katsoo ympärilleen.) Kuinka täällä on autiota ja tyhjää … ja niin hiljaista… Tällaistako on elämäni tästä alkaen oleva…? — Siinä jäi Johannaltakin kangas kesken. Kudonpa tuosta aikani kuluksi … ja jatkan yön päälle… Ei siitä kuitenkaan unta silmään tule tänä yönä… (Istuutuu kangastuoliin, ojentelee käsiään.) Tekeepä työ taas hyvää! (Kutoo.) **