TAPANI.
Et kai sinä tässä lesken sänkyä makaa koko ikääsi … noin pulska ja verevä ihminen kuin sinä, Mailiisa. … Ei tuollaisia lennäkään joka pojan syliin!
MAILIISA
(iloisesti).
Osaattepa te, Tapani, mielistellä!… En olisi uskonutkaan! Mikä tyttöjen narraaja te olettekaan nuorena ollut, kun minutkin nyt ihan väkisin tahdotte naittaa. (Asettuu kädet lanteilla Tapanin eteen.) Mutta sen sanon minä: Olisittepa te, Tapani, vaan paria kymmentä vuotta nuorempi, kyllä olisitte helisemässä! teidät minä heti ottaisin … ottaisin kuin ottaisinkin! — (Lämmöllä.) Te, Tapani, olette vielä sitä vanhaa juurta, eikä niitä miehiä kulekaan enää jokaisessa housuparissa.
TAPANI
(tekee lähtöä).
En viitsi kuunnella pilaa vakavasta asiasta. — Sellaista se aina!… kun akkaväen kanssa puheisiin joutuu!… niin jäävät työtkin rempalleen. (Menee.)
MAILIISA
(nauraa).