Kukapa tietää… (Siirtää keinutuolia.) Istuhan nyt tuohon kiikkumaankin! — Parhaaseen aikaan sinä muuten osuitkin! Sillä ellen olisi sattunut huomaamaan orittasi tallin luona, olisin lähtenyt rajaniitylle asti … ja ehkä et olisi malttanutkaan odottaa siksi kunnes olisin palannut … vai kuinka? Koska oli tämä tulokin niin nukan päällä ollut…
JAAKO.
Eihän sitä heti takaisin pyörähdetä, vaikka joku mutka tielle sattuukin! Nolo mies niin vähästä säikähtyy.
* MAILIISA.
Vai et ole sinä niitä miehiä? No, etpä juuri siltä näytäkään! Et ainakaan nykyään enää.
* JAAKO.
Näytinkö ennen sitte?… niinhän sinä tarkoitit?
* MAILIISA.
Kaikkihan sitä potevat penikkatautia aikansa. — Ja suoraan sanoen: sinuakin se vaivasi vielä joku vuosi sitten… Mutta nyt on toisin…