MAILIISA.
Kukapa sen sittenkään niin varmaan tietää taata?
JAAKO.
Eiköhän sentään joku mahtaisi tietää?… joku sellainen kuin sinä, Mailiisa.
* MAILIISA.
Minäkö…? Pitäisikö minun tuntea ja tietää kaikki sinun talosi puutteet ja vajavaisuudet?
* JAAKO.
Etköhän sinä sentään?… jos tarkemmin ajattelisit.
MAILIISA.
Ei sovi huomata raiskaa toisen silmässä!… Pitää vaan nähdä malka omassaan.