KREETA.
* Niinhän sinä seisot kuin näkisit näkyjä keskellä selvää päivää *. — Joudu nyt vilppaasti!… Emäntä voi tulla minä hetkenä hyvänsä … ja silloin saat uuden läksytyksen.
JOHANNA.
Johan sen sain … juuri nyt!… teiltä, Kreeta! — Ja nyt me menemme … minä ja pukuni! (Niiaa syvään Kreetalle.) Hyvästi!… näkemiin juhannukseen! (Menee.)
KREETA.
Voi, voi tuota tyttöä!
TOINEN NÄYTÖS.
Aurinkoinen kesäpäivä juhannuksena. Avara maalaissali: @takaseinällä@ kaksi ikkunaa, joiden välissä peili ja laskupöytä, tuoleja molemmin puolin, kulmissa pienet ympyriäiset pöydät; @vasemmalla@ kaksi ovea, taaempi salin porstuaan, edempi tupakamariin, niiden välissä iso muuri suurine uuninpelleineen, edempänä pienempi pöytä oven pielessä, tuoli kummallakin sivulla; @oikealla@ kaksi ovea salin peräkamareihin, niiden välissä pitkä puusohva, tuoli kummallakin sivulla, edessä pöytä ja lattiaryijy, peili seinällä sohvan yläpuolella; @keskellä@ salia vierekkäin kaksi keinutuolia ryijymattoineen. Kalusto kellahtava; laesta riippuu kynttiläkruunu; lattialla suuriraitaiset karvamatot. Pitkin uunin reunaa katajanoksia, edessä hiekalla täytetty sylkylaatikko. — Näyttämö tyhjä.
* JOHANNA
(ääni vasemmalta).