Pulmuseni puhtoiset
teissä äidin mieli,
teissä sadat aatokset,
joit' ei kerro kieli.
1908.
Kaksi kalmaa
Uhkaa pienoani kaksi kalmaa: elon kalma jäytävä ja julma, kuolon kalma luinen, tuijottava.
Tuota katson, itse voimatonna,
kuni syksykoivun hento lehti.
Tuskaani en julki huutaa jaksa.
Lapsi itseäni kallihimpi,
hänet synnytinkö surman suuhun?
— Veitsen lailla rinnassani viiltää.
* * *
Tuska rinnassa on auvon äidin, vaivoin vaikertaapi valju huuli: Ken, oi ken mun pienoani hoivaa?
1909.