Niin silloin on valoisaa,
Ja juhlivi kansa ja maa —
Oi milloin!
Mä matkoan ruusutarhoihin.
Kas ulapan aallot välkkyää,
Ja uljasna vaahto hohtaa.
Ja kuplat säihkyen tanssielee,
Ja vyörtehet rantoja kohtaa.
Hei, purttani tuuli keinuta vain
Sen anna eellehen entää,
Mä onneni saaresta uinailen,
On haluni sinne lentää.
Siell' lehdossa lempeän lehmuksen
Runoimpyet karkeloivat.
Jo kuulen laulunsa vienoiset
Miten hellästi siellä soivat.
Jo nään minä valkoimpyet,
Kas, kutrinsa hopeiset hiiluu,
Nään ruususet kuinka heloittaa,
Ja vetreät lehvät kiiluu.
Nuo neitoset liinoja liehuttaa
Ja luoksensa minua lumoo. —
Vie purttani tuuli joutuisaan,
Sit' en louhille laske kumoon.
Mä matkoan lehmuslehtoihin
Ja runojen ruusutarhaan, —
Niin kirkasna määrä siintelee,
Ei viene se minua harhaan.
Hei kiidä pursi ulappaa
Meren avara aalto läiky.
Ei syömeni suotta sykkäile,
Ja mielessä kuvaiset väiky.
Runosaarell' on juhla ainainen
Ja ruusujen puhjenta-aika,
Kevät kukkea lempilauluineen,
Ikinuoruuden tenhotaika.