Näinpä ajaa valtatietä
Poikaseni sorja.
Häll' on rattaat joustavat ja
Hepo uljas, norja.
Täänpä pojan rattahilla
Tytön kelpaa olla,
Kiitää muiden katsellessa
Kylän raitiolla.
Pääni hiljaa lepäelee
Armaan olkapäällä.
Lennä orhi, lennä, liidä
Ahoilla ja mäillä.
Kuulen armaan aatelmia,
Katson kasvojansa,
Silmäin suurta sineä ja
Punaa poskillansa.
Täänpä pojan rattahille
Moni toivoi tulla. —
Kiidä orhi, lennä liidä
Kuin ois' siivet sulla.
Häiden vietto.
Nyt rantapaadella kun kahden näin
Me ulapalle tähyämme,
Ja kullansiintoisina aaltoset
Ne vierii tuossa edessämme,
Kun syvä, ääretön on ulappa,
Ja leijaa tuulenleyhkä leppoisa,
Kun meri sulojansa suitsuttaa,
Ja kaukaa takanamme haamoittaa
Nuo vaskirinta vuoret elämän,
On lyönyt häämme suuri hetki.
Hääsali hohtaa, vihkisanat soi,
Ja rannanrimpi huojuaapi.
Tääll' laine kuulee lupauksemme
Ja viestin siitä kuljettaapi.
Sä kuule: Vellamoinen soittaa jo,
Ja hulmuu veden neitten karkelo.
He meitä seppeleillään viittoaa
Ja riemun pyörtehesen tenhoaa.
Mä kuulen kanteloisen kiihtyvän,
Nään tanssiin käyvän Ahtosetki.
Nyt veden kaunis kansa kisaillos',
On häiden aika lyhyt meille.
Jo kuuluu kutsuääni elämään,
Me riennämme sen vuoriteille.
Me täällä nähdä saimme syvät veet,
Mut siellä kapuamme jyrkänteet.
Tää ilo parahin on haihtuva,
Mut riemu uusi syttyy huipuilla,
Me ylös tunnemme nyt ikävän,
Käy sinne elämämme retki.