Kaksi kertaa.
Kukkui käki kultarinta
Kerran keväimellä.
Kukkui lemmen armas airut,
Kaijutteli, hellä.
Ehti kevät riennossansa
Vaipui käen ääni.
Ikävöiden surumielin
Alas painui pääni.
Kukkui armas kultarinta
Taaskin keväimellä,
Sydänkieltä ystäväni
Sirkutteli, hellä.
Ehti kevät riennossansa,
Lintuin laulut vaipui.
Munpa armas, lemmityinen
Omakseni taipui.
Yksin.
Mun vettyy silmän,
Kun kevät-illoin
Mä kuulen lainehen loiskinaa.
Mun vettyy silmän,
Ja aallot silloin
Ne kaihomielisnä huokajaa.
Mun vettyy silmän,
Kun aallon näkit
Ne lemmenleikeissä temmeltää.
Mun vettyy silmän,
Kun västäräkit
Ne sammalmättäällä visertää.
Mun vettyy silmän,
Kun lehtoloissa
Nään lehdet toisiinsa huojuvan.
Mun vettyy silmän,
Kun viipyy poissa
Mun lemmityiseni, armahan,
Mun vettyy silmän, —
Oi riennä armas,
Pois surut suutele minulta!
Ei vety silmän,
Ei miel' oo karmas,
Kun sinun vain' olen omana.