Soios koski vaahtoharja,
pyhä virta Jumalten
suurten unten kaunis sarja
naisten, miesten mielihin.
Unelmista uljahista
teot suuret puhkeaa.
Onnekas ken aikanansa
unelmoida uskaltaa.
Sytä tuli taivahainen
Pohjan impein povihin.
Anna rintaan nuorukaisten
vakaa mieli sankarin.
Ja kun aika vierähtelee
kansan mieltä kysellen,
silloin kosken syntysanat
viittana on jokaisen.
Näinpä sulle Merikoski
Karjalassa laulelen,
konsa kevät maille saa, ja
sulaa neitos talvinen.
Maaliskuulla 1903.
POIS RIUTUMUS!
Pois riutumus ja vaikerrus nyt eteen hurja ponnistus. Kas tuolla nousee vuoret ylhät niin pyhät jylhät, päin korkeutta huimaavaa. Te nähkääs, kuinka hohtoisat siell' onkaan huiput, kukkulat. Hei, sinne suunnatkaa!
Kuin riento kotkain lentäväin meill' olkoon mieli ylöspäin. On rintaan luotu halu, huuma ja polte kuuma, jok' ei voi lepoon hervata. Ja tiemme kautta vaarojen vain käykään kunhan kaunoinen on määrä matkalla.
Pois riutumus ja vaikerrus nyt eteen hurja ponnistus. Hei sinne, missä tuulet liehuu, ja myrsky riehuu ja suuret voimat myllertää. Kas siellä alla taivahan tuon vapahan ja korkean voi elää, hengittää!