— Tiädä maare.
— Vai niin, gene se o?
— Kyll se meijä myll o.
— No mutt kuningast isänd sitt nii ruakoton o, ett jättä siippep paikalles sunnundaks? Kattokast, kui net toisten dalotte isänä ovak kaunist ottann myllysiippep pois pyhäks.
Olsitt nähn, kuis se miäs suutus ja rupes meit haukkuma. Mutt Vilkk ei olit tiätvännäs, ko sanos: "Kamalan guum veri teill ongi, andakka Herran dähden gupat taikk lyäds suand, kosk o lauanda ehto ja tiätystengi saun lämmi."
Mutt enemä se miähe veri siit puhest kiähuma rupes ja ko me näi, ett se rupes haparoitteman givi kättehes, ni Iiro löi Valkot selkkähä ja me meni menoijan.
— Oi voi sendän, gui vähäst ihmne suuttu, tuumal Vilkk, ko me olim bääss niin gauas, ettei tarvinnp peljät saadk kivej päähäs.
Laitla aukkjall Iiro sitt heitt ohjakse Vilkull, hak harmoniikkas ja rupes pelama. — — Ja arvakkast, mitä se poik vetel? — Stää mnuu meripoikkatte veissuan. Se ol sitt semnem boik nuati oppema, ett siit ei friskat. Ja vähä korjast se stää soittiki, vaikk kynne vissin gondas oliva. — Eik ol aikkaka, ni Vilkk sanos: "No, Kalkke, veissast sana, ni mnääki auta!" Ja vois suas jukopere, ko mes sitt veteli stää veissu, nii ett koko mailm kajatt. Ja ko ol laulett se viiminem baikk: "Paras sendä o ollaksem laevas, ko mes seilaile valdmerem bääll", ni Vilkk sano: "Jaa-a, poja, ajatelkkast, kon däst taas tlee kevä ja vede aukkeva ja me lähde. Muistattak, kuip peli kalattle, ko ankkur hiivata? — Se o musiikki, poja! — Ja seilip pullistuva — ja laev lähte hiljaksis pois haminast — ja flika itkevä rannall. Se on doist pojak kon grapistellt tämsis vehkeis."
— Älä mittäm buh, sanos Iiro, pyhkes silmiäs ja niist nokkas. Ja karhjald rupes mnuungin gurkusan dunduma.
Niingo vahvistukseks Vilkum buhessen, gui ilkkjä mais kulkemine sendä o, Jumal anno meill oikke aika lumipyry, ja pimi ol niingom bussis. Valko-park ei jaksann enä karatakkan, go lumi ott pyärihin gii ja nii mes sitt sain gulkki hiljaksis ettippäi. Ihodes me jo meinasi jättä ratta ja pyyttä ree lainaks, mutt Iiro sanos: "Mennä nys sendä Unajan Dupalaha astikk; siäll o faar meijä vanh tuttun ja siäld kulkeva linjaalikkin gottip paremi."