Björn sai koko kasan hopearahoja takaisin ynnä piletit. Hän punnitsi rahoja kädessään ja jätti markan rahan laudalle.
Tänään on meillä varaa antaa juomarahoja! kuiskasi hän yhtä äänekkäästi kuin äsken toverilleen.
Piletin myyjä pisti nenänsä luukusta ja huusi vihaisesti:
Korjatkaa pois rahanne!
Vai niin! sanoi Björn vähän häpeissään, ja pisti markan liivin taskuunsa. Ja kun he menivät odotussalin läpi asemasillalle, murahti hän:
Se perhanan kapakoitsija kun on aina kertonut, että jos tahtoo ajaa komeasti rautatiellä, pitää vähän voidella renkejä. Mutta täällä näytään oltavan ylpeitä!
Heidät työnnettiin vaunuun ja ovi suljettiin.
Ennestään istui siellä jo paksu lyhyttukkainen mies, valkokaulanen ja mustaan, pitkähelmaiseen takkiin puettu. Hänen naamansa oli lihava, hyväntahtoinen ja ylen punanen.
Puh, kun täällä on kuuma! sanoi Björn ja laski alas ikkunan.
Paksua miestä rupesi ryvittämään.