Kirja — laatikossako?
Katsokaa itse — olkaa hyvä!
Ojensin hänelle Cyprianuksen.
Hänen kasvonsa kävivät kalman kalpeiksi. Hän istui siinä kirja kädessä ja tuijotti kirjaimiin. Sitten pudotti hän sen ja katsoi vuoron minuun ja vuoron kirjaan.
Mi-mitä tästä ajattelette?
Mitäs itse ajattelette, Anders Andersen? — Me tuijotimme toisiamme silmiin. Sitten nousi hän.
Te olette se kaikista suurin…!
En voinut enää kauvemmin pidättää itseäni.
Saatte pitää sen, kun sen kerran olen teidän takaanne löytänyt. Mutta sitä ette saa kertoa, että minä löysin sen!
Hän kumarsi kiitokseksi, pisti kirjan poveensa ja pani liivinsä tarkasti nappiin.