Ei sitä ilkeä muunlaisesta astiasta syödä ja juoda kuin hopeisesta — väitti hän. Se erottaa meidät luontokappaleista — ja venetsialaisista, jotka luovuttavat hallustaan kaikki perintönsä voidakseen kuljeskella Markus-torilla hienosti puettuina. Jos satun veitsellä viiltämään posliinia, rupee minulla vihlomaan hammasta — se onkin muuten ainoa särky, jolle annan arvoa. Jos taas veitsi osuu hopeaan, herahtaa minulla vesi suuhun jo ennakolta — niinkuin ei maailmassa olisikaan sitkeää lihaa. Ja kun kulautan kurkkuuni viiniä kullatusta pikarista, niin tiedän sen olevan viiniä, vanhaa ja hyvää! Maljanne, nuoret ystävät! — — —

Adelsvärd kiikutti tuoliaan maltittomasti. Felldner sanoi:
Minä en päästä sinua, ennenkuin olet maistanut kaikkein vanhinta
Chianti-viiniäni. Puoli tuntia pitäisi sinulta siihen liietä — ellet
tahdo niin paljoa uhrata ystävillesi!

Adelsvärd katsoi kelloaan. Hän ei ollut vieläkään vetänyt sitä käymään — ja hänen mieleensä muistui…

No niin — mutisi hän itsekseen — ei minun sovi antaa huomata itsessäni mitään outoa. Minulla on oma salaisuuteni — enkä paljasta sitä kellekään. Puolen tunnin päästä on vielä riittävästi aikaa soutaa saarelle. Odottaahan se vanha miekkonen minua veneessään!

Kukin lohduttaa mieltään asianhaarain mukaan.

He joivat vanhaa vahvaa viiniä. Luigi toimi tarjoilijana ja katosi saatuaan herraltaan käskevän viittauksen.

Sinulla on koko kaunis nuorukainen palvelijana! sanoi Kronstadt myhäillen. Etkä sinä näy kursailevan, kun häntä komennat! —

Felldner vastasi kuivasti:

Palvelijoita ja gondoolimiehiä pitää Venetsiassa kohdella semmoisina, mitä ne ovat: koirina ja apinoina! Heiltä täytyy panna kaikki lukon taakse — vieläpä oma ihmisrakkauskin. Niihin ei saa luottaa vähääkään. Selkäsauna on ainoa järkiperuste, mikä niihin tehoo. Alinomaa pitää heitä uhata ja toisinaan lyödä. Kostonhimoa heissä kyllä on, mutta he ovat pelkureita. Heidät on alentanut vuosisatojen orjuus ja tietämättömyys — eivätkä he ymmärrä enää ponnistella irti liejustaan. Samalla he ovat hemmoteltuja ja vaateliaita. Aina on heitä käytetty lemmen välittäjinä — he luulevat, että koko elämä on vain sen asian varassa, ja käyttävät hyväkseen hupakoita ja kevytmielisyyttä tässä "seikkailujen kaupungissa", joksi Venetsiaa niin kauniisti sanotaan. Gondoolimies ainakin tuntee vain seikkailun nurjan puolen! —

Adelsvärdin teki mieli huomauttaa siihen jotakin, mutta pysyi vaiti.