Felldner kiskoi Wrenglen mukaansa sinne, missä Kronstadt-Letizia pari istui. He joivat punssia kaikki neljä.
Miksei teitä enää saa tavata? kysyi rouva Leontina Adelsvärdiltä — terävästi, taivuttaen päätään taaksepäin.
Kumpaa viiniä haluatte — chiantia vai marsalaa? tokaisi Adelsvärd kursailematta.
Minähän kysyn teiltä! sanoi rouva loukkaantuneena — mutta vaihtoi heti katseensa lapsellisen hämilliseksi.
Minun tekee mieleni juoda kanssanne sovinnon malja! virkkoi nyt
Adelsvärd ja katsoi häntä suoraan silmiin.
Tahdotteko todellakin?…
He tyhjensivät kumpikin suuren, ihanasti siselöidyn pikarin ja puristivat toistensa kättä.
Tulkaa! kuiskasi rouva Leontina. Minä tunnen Letizian ja Emilyn hyvin.
He ovat piankin villissä. Mennään tuonne viereiseen huoneeseen!…
He astuivat sinne. Suuressa puolipimeässä huoneessa paloi vain yksi kynttilä. Rouva näkyi tuntevan kaikki paikat ja talutti toista eteenpäin huonekalujen, valettujen taideteosten, jalustojen, aseiden ja muiden esineiden välitse.
Tämähän on romukoppi! sanoi Adelsvärd leikillään — posket punaisina.